(Eli hajatelmia aiheesta: pienen ihmisen sosiaalinen ympäristö ja hankilökohtainen sanomisen pakko.)
Aurajoki kuohuu taas vaihteeksi, mutta siinä ei ole mitään uutta. Ikävää vain, että ne kuohut näkyvät myös satunnaisille kävijöille jotka eivät ymmärrä sitä mistä se kuohu tulee ja mihin se menee... Vetävät herkästi sen johtopäätöksen, että koko joki on saastunut ja pilalla, vain sen takia että yhdessä sivuhaarassa on vähän lirahtanut.
Pitäisikö aurajokilaakson sopuleiden sitten reagoida tuohon pieneen päästöön? Ei välttämättä, mutta kun pienellä ihmisellä on sisäänrakennettuna sellainen tietyntyyppinen "sanomisen pakko". Kun näkee jotain tai lukee jotain joka oikeasti korpeaa, ja ottaa vähän henkilökohtaisestikin pannuun, niin sitä lähdetään aika herkästi ojentamaan kanssaihmisiä – vähän niinkuin nyt tätä päästön lähdettä. Pitäisikö kuitenkin ensin pysähtyä ja miettiä että mitä hyötyä siitä reagoinnista on? Kannattaako vaivautua ja nostaa vielä entisestään omia kierroksiaan? Ei välttämättä. Vai tunteeko joku jossain casen, jossa joku yli 15v ihminen on saatu oikeasti muuttumaan ihmisenä sillä, että hänelle on yritetty kirjoittamalla tai puhumalla vakuuttaa asioiden olevan vähän toisella tolalla kuin mitä hän kuvittelee? Lyhyelläkin elämänkokemuksella voinemme todeta että emme ole kertaakaan törmänneet siihen että puhe olisi mennyt perille – siis oikeasti PERILLE. Se voi hetkellisesti näyttää siltä että se toinen ymmärtää, mutta 99%sti moinen havainto on harhaa. Miksi siis vaivautua? Miksei voi uskoa sitä, että MINÄ en pysty koko maailmaa parantamaan, joten oman olotilani helpottamiseksi jätän asian silleen & unohdan koko asian? Meillä on kuitenkin aikuisina ihmisinä täysi oikeus valita seuramme – ei ole mikään pakko olla kaikkien kaveri, ei ole mikään pakko käydä lukemassa ihan mitä tahansa julistuksia, ei ole pakko kuunnella. Ihmisen pitäisi kunnioittaa omaa itseään ja elämäänsä sen verran, että tekee sen miellyttäväksi.
Asiasta toiseen... vaiko sittenkään?
Turun seudun Parsonporukalla on mielestämme oikeasti hyvä henki, ja yhteistyötä löytyy. Se, että sitä yhteistyötä ei löytynyt esim. syysleirin järjestämiseen... sitä syytä voi jokainen miettiä... vaikka sen päästön pohjalta, mikä sieltä sivuhaarasta on nyt päässyt. Haluaisitko Sinä tehdä yhteistyötä, jos porukkaan kuuluu krooninen omiin nurkkiin merkkailija? Merkkailija, joka käy 'anonyymi'-nimimerkin takaa ojentamassa ihmisiä ja heidän koiran kouluttamisiaan näiden blogeissa, merkkailija, joka ilman pienintäkään tieteellistä perustetta julistaa yhden ihmisen uroskoiran tuhkamunaksi, merkkailija, joka megamerkkauksen jälkeen ei omista edes sen vertaa selkärankaa, että julkaisisi merkkauksensa saaman palautteen? Jep.. kyllä se yhteistyö siinä hiukan kärsii. Ja kun muutenkin oma aika on sitä kaikkein arvokkainta aikaa, niin sitä hiukan katsoo mihin sitä aikaansa laittaa. Ainakin meidän osalta yhteistyötä löytyy edelleenkin, mutta vain silloin kun sinne talkoosaunaan voi mennä luottaen sen vihdan saunomiskuntoon.
Mutta, kuten todettua, ihminen on vastuussa vain omasta onnellisuudestaan, ja me maksimoimme nyt omaa elämänlaatuamme karsimalla yhden merkkailijan omasta "sopulilaumastamme". Muut saavat toki tehdä mitä tykkäävät, eikä SC Kaanaa tätä asiaa tämän enempää kommentoi.
Heja Turku! :)
