Kirsi on päivittänyt sivuilleen aivan viehättäviä kuvia pienestä Unosta:) Arvatkaapas, ollaanko täällä lähtökuopissa Iitin suuntaan, kun Kirsi näyttää vierailullemme vihreää valoa. Näyttää niin Jutila Juniorilta tuo pieni pakkaus:) Viehättävä kertakaikkiaan.

Tänään olin Legon kanssa jälleen tokotreenissä. Vuorossa oli ruutu - ja sen iloiset ja ihmeelliset haasteet:) Ollaan keväällä jo kerran ruutua ohjatusti treenattu, eikä ollut tuo asia päässyt Legolta unholaan. Odotus ja maltti sen sijaan olivat unohtuneet. Neitihän karkasi perusasennosta ruutuun, eikä siinä auttanut muuta kuin käskyttää myöhässä ja kehua seisomaan jäämisestä. No, virheistähän sitä joskus ihminenkin oppii ja seuraavalla kerralla vaadin tiukan kontaktin ja odotutin hieman ylikin - ilkeä kun olen. Se ei vauhtia vähentänyt - päinvastoin.

Ruudussa seisomista ja kaukokäskyllä maahanmenoa harjoiteltiin erikseen. Samoin liikeenohjaajan käskyjen mukaan kulkemista ja koiran imuttamista ruudusta seuraamiseen. Siinäkin Lego kerran ennakoi, mutta toisella kerralla homma jo toimi.

Summa summarum: Lego on koira, jonka kanssa kaikki harjoitukset kannattaa pilkkoa atomeiksi, eikä koskaan kannata ottaa kahta samanlaista treeniä peräkkäin - muuten se ennakoi, kun oppii niin nopeasti mitä siltä seuraavaksi todennäköisesti vaaditaan. Se pitää aina yllättää ja palkata eri kohdissa tekemistä. Tämä tavallaan itselleni muistisäännöksi:)

Kotona käytin loput treenipalkat hyödyksi ja otin Solon kanssa sisällä sivulletuloa ja seuraamista. Vauhdilla ja riemulla sekin nuo hommat tekee. Taitaa laitaa siskolleen vielä tulevaisuudessa jauhot suuhun:)

Nyt sitten viikon mittaan treenaillaan kotiläksyjä (mikä lieneekin tosi hauskaa uima-altaaksi muuttuneella takapihallamme) ja odotellaan lauantain flyball-treeniä ja sunnuntain missikisoja. Ja niin - pitäisihän sitä Legoa ehkä hitusen silotellakin ennen kehään astumista...