Loppuviikko on lenkkeilyn lomassa ollut meillä ajattelemisen aikaa. Tai lähinnä mamma on ajatellut ja koiruudet ovat peesanneet, minkä ovat osanneet. Ja hyvinhän ne onneksi tuon rauhoittumisen osaavat. Tilaa ja aikaa on siis ollut omille ajatuksille - joskin myös seuraa ja ilontuojia heti, kun sitä on halunnut.

Nyt pitäisi vaan uskaltaa tarttua puhelimeen ja sopia toinen visiitti Mehiläisen sairaalaan. Ei tässä muu auta. Saamani puudutus- ja kortisonipiikki auttoi hitusen, mutta ei tarpeeksi. Olasta löytyy vielä paljon 'tuunattavaa', joten lienee parasta luottaa ammattilaiseen.