Toinen tämän syksyn flyball-treenipäivä koitti vihdoin tänään. Yhdeksitoista suunnattiin Väinö the Borderterrieri kyydissämme kohti Hitti-Areenaa ja treffattiin siellä muut innokkaat parsonit (Urpo, Aida, Maxi, Waldo, Jade, Nipa, Milli, Salli) vähintään yhtä innokkaine ohjaajineen ja huoltojoukkoineen:) Omia valkosukkia oli mukana Lego ja Kino. Aika lauma siis terrieriattitudia yhdessä pienessä hallissa - onneksi ei kuitenkaan kaikki sisällä yhtä aikaa:) Nyt nimittäin porrastimme tehokkaammin sisällä tapahtuvan treenausajan ja toisen koirakon treenatessa laukaisua toinen treenasi aidan takana hyppyrataa.

Pallon laukaisua telineestä harjoiteltiin ensin ja sitten esteitä ja viimeksi taas nämä kaksi osa-aluetta yhdistettiin. Legon tyyli laukaista pallo oli HYVIN neitimäinen - lähes yhdellä kynnellä kokeili, josko lentäisi. Kino puolestaan lähes kaatoi koko telineen rysäyttäessään koko äijäenergiansa lautaa päin.

This is how you make with a ladylike-style:)

Hah, got it!

Hyppyesteet suoritettiin miten suoritettiin - välillä ihan hienosti - ja välillä kunniakierrosten kanssa - niin kuin varmaan pienen terrierin aina kuuluukin - just to keep the owners alert. Kotimatkalla kehuskelimme kilpaa treeniseuraamme: ei voisi enempää apua ja kannustusta treeniinsä pyytää, kuin mitä tältä jengiltä tänään sai.

KAIKKI meistä näytti tietävän, mikä koira jokaisella meistä oli narun päässä ja mitä onnistunut suoritus juuri sen tietyn koiran kanssa vaati - ja mitä se myös ohjaajalle merkitsi. Tsemppi ja riemu oli siis pinnassa, kun joku koirista hoksasi  juuri sille vaikean tai haastavan asian. Jokainen meistä oli myös jatkuvasti valmis läiskimään pois lähettyviltään karkailijat ja riidanhaastajat - joita ei tänään onneksi nähtykään:)

Hauskaa oli! Voi että. Kiitos Hanna-valmentajalle koko Turson Teamin puolesta! Vi kommer igen!