Kaikenlaisia soittoja sitä saakin. Eilen nimittäin vastasin tuntemattoman soittoon, ja ensimmäiseksi linjan toisen pään naisihminen ilmoitti minulla olevan hänen puhelimensa. Taisin siihen hörähtää, että mitä? Joo, kuulemma minulla oli hänen puhelimensa, sillä hän soitti juuri omaan numeroonsa ja minä onneton vastasin. Siis täh? Edelleen joo-o, kehoitti minua katsomaan, niin enkö vaan puhunutkin kultaiseen kännykkään... No en - omani on teräksinen - ja miksi ihmeessä minulla olisi hänen puhelimensa? Se oli kuulemma varastettu hänen työpaikaltaan ja nyt hän oli saanut tekijän ns. 'housut kintuissa' kiinni. Okei, olisi ehkä naurattanutkin, ellei olisi verenpaine päässyt nousemaan aika lailla. Syyttelyn lomassa sain kysyttyä, että mihin numeroon rouva oli omasta mielestään soittanut. Tietysti numeroon 040..., sillä sehän oli hänen numeronsa ja minulla oli edelleen hänen puhelimensa. Syvään hengitettyäni pyysin häntä tarkistamaan valitsemansa numeron - oma numeronihan on 0400.... Loppu ei sitten sujunutkaan niin kohteliaasti, että sitä tänne voisi kirjoitella, mutta taidanpa jättää seuraavat tuntemattomat numerot vilkkumaan näytölle - siis tähän omaan teräksiseen puhelimeeni. Hah.