Täällä Muumitalossa on ollut Kinon ääni falsetissa viime perjantaista alkaen. Tuolloinhan Nessi kävi deiteillä ensimmäistä kertaa ja Lego kypsytteli itseään kaikessa rauhassa. Kun virallinen deitti oli lähtenyt, aloitti perheen oma tyrkky pelinsä. Se hiippaili kaikessa huomaamattomuudessa poikien huoneen portin taakse ja keikutteli siinä. No, äänen kovenemisestahan tuon sitten huomasi ja tyrkky komennettiin pois. Nyt on käytössä kaksoisportit a'la Alcazar ja silmät liimattu selkäänkin. Nemo on vaan EXTRAinnostunut (juu-u:(), mutta Kino kiepauttaa käpälät heti Legon ympäri, kun pakollisia ohituksia talossa tapahtuu. Sen pieneen päähän ei näytä mahtuvan se, että kaikki maailman ladyt eivät ole sitä varten.

Tuon kaihon ja kaiverruksen määrän minimoimiseksi kytkin herran valjaisiin, laitoin uudet Salomonin kävelylenkkarit jalkaan ja suuntasimme 9 kilometrin päähän Suikkilaan vanhempieni luokse. Kun tuo maavara on Kinolla aika pieni, tuli sen vatsanalus matkalla auringonpaisteesta huolimatta aika rapaiseksi. Pysähdyttiin pariin otteeseen putsaamaan lumella vatsaa ja killuttimia. Kino katseli ihmeissään, että tääkö on mamman käsitys jäähdyttelystä... Vatsakin sillä ressulla oli omaehtoisen paaston takia aivan tyhjä ja se oli riemusta ihan sekaisin, kun mamman taskusta löytyi runsaasti Froliccia. En voinut olla ajattelematta niitä Nessin mahdollisia pentuja - aika elohiiriä varmaan tiedossa, pieniä ja sileitä ikiliikkujia:) Hitsiläinen! Kunpa aika lentäisi.

Kun vanhemmille sitten päästiin, mietin ensin taistelusuunnitelmaa, jolla saan korviin asti kuraisen koiran kuljetettua käytävää pitkin ilman, että jätämme jälkeen tassunjälkiä. En keksinyt mitään, sillä faija ei vastannut puhelimeen, äidin tiesin istuvan linja-autossa ja päällä oli itsellä valkoinen takki. Kainaloon sitä ei siis voinut ottaa. Ei auttanut muu kuin käpsytellä sisälle ja lattiarievulla äijää putsaamaan. Kun kaikki paikat taas kiilsi, mentiin pihistämään faijalta ruisleipää. Kaikki upposi, kun vatsa oli molemmilla ihan tyhjä. Mulla on normaalisti ollut taskussa itselleni kourallinen rusinoita, ettei ala hiukomaan, mutta nythän siellä oli vaan Froliccia ja kakkapusseja.

Kun porukat sitten kohta tulivat kotiin, meni Kino ympäri isoa asuntoa kuin viitapiru. Ihana paikka, kun tilaa riitti ja oli mattoja varpaiden alla. Se kiihdytti keittiöstä eteiseen pitkää käytävää ja pysähtyi eteisen peiliseinään:) Tämän radan se suoritti monta kertaa korvat takaraivossa kiinni ja suunpielet korvissa. Sitten mentiin kaikki 6 huonetta läpi ja etsittiin jossain viheltävää faijaa. Kun faija löytyi, hyppäsi Kino sen olkapäille. Hitusen pelkäsin kaikkien tyylihuonekalujen ja lasitavaroiden puolesta, sillä vanhempieni kämppä ei tosiaankaan ole mitään koiravarmaa aluetta.  Kun oma pappakin yllättäen ilmestyi kahville, repesi todellinen riemu. Näki ihan Kinon silmistä, että se pohti miten ihmeessä pappakin tiesi sinne tulla. Tuli juuri sopivasti kahville ja toi meidät sitten vielä kotiinkin. Aika hyvä nenä pappalla, kun haistaa meidät jo töistä saakka - ja ihan vieraasta osoitteesta:) Aaltoja.

Väsytyslenkistä tuo rieha ei kuitenkaan toiminut, sillä piippaus jatkuu samanlaisena. Nappulat se nakersi oman huoneen lattialle murusiksi ja totesi syömäkelvottomiksi. Huh huijakkaa. Mamma kuitenkin väsyi.