Tänään kotimaanmatkailuohjelmassamme oli vuorossa Honkajoki. Taas yksi niistä näyttelyistä, joihin lähetettiin ilmot ensin ja vasta sitten katsottiin, missä kyseinen paikkakunta sijaitsee. Ei onneksi ollut ihan yhtä kaukana kuin Laukaa, jossa tuli myös 'piipahdettua' muutama viikko sitten.

Foxeilla oli tuomarina uusi-seelantilainen Lesley Chalmers, joka arvosteli koirat aika ylimalkaisesti (toim. huom.). Nemo oli hänen makuunsa liian iso, sai kuitenkin ERIn ja oli lopulta PU4. Kiitos taas Johannalle esittämisestä!

Lego puolestaan oli hyvinkin kroatilaisen Tino Peharin makuun pitkine säärineen, mutta voiton vei ROP-kehässä Kamunkorven Kettu Kuittaa, joka sai samalla siis ensimmäisen ERInsä ja jopa SERTinsä. Ei ollut tuomari siis kovin tarkka senteistä - JEE! Legolle matkamuistoksi Honkajoelta siis VSP-ruusuke.

Koko viikonloppu oli Legolle raskas, kun vielä samalla piti olla juoksujen takia hitusen 'moody blues'. Se on niin kovin äidin tyttö, että maailmankirjat sekoittuvat heti, kun mamma häipyy näkyvistä. Nyt juoksujen aikana tuo ominaisuus vaan korostuu ja sitä on kovin vaikeaa piristää millään. Pehmoleluistaan se pitää tarkkaa lukua, ja lempparipemppari on Rasmukselta saatu vaaleanpunainen sydän, jossa lukee Love. Pieni tyttö rakastunut?

Solo oli meidän reissun ajan Rasmuksen, Tainan ja Masan hellässä huomassa ja varmasti olivat taas nauttineet toistensa seurasta! Kiitos babysittereille tuhannesti! 

Jos nyt viikon taas keräilisi voimia ennen ensi viikonlopun koitosta. Työmaallakin pitäisi jo piipahtaa ja seurata isän tervehtymistä kaihileikkauksesta. Kyseessä on vanhuuden kaihi, joten siinä mielessä allekirjoittanutta ei ole laitettu alulle jalostuskriteereitä ylenkatsoen - ainakaan silmäsairauksien osalta.

-Murkkuikäisen, rakastuneen parsonin äiti-

P.S. Ei jaksa fotoja ny:)