Tää otsikko on tainnut olla meillä ennenkin, mutta kun se sopii niin osuvasti yhteen kuvasarjaan, niin laitetaan se taas. Jaksakaa vielä tää lumikuvasetti, kyllä me kohta jo kuvaillaan noita koiruuksia viheriöllä - onhan Muumitalon nurtsin alla 'lattialämmitys':)

Okei, maalla siis taas oltiin ja taikametsässä oli ennätysmäisen paljon lunta. Tytöt koeajoivat Helsitaren custom made-takkejaan, jotka osoittautuivat aika hienoiksi ja hyviksi.

Lunta oli siis NÄIN paljon. Kinoa ei paljon naurattanut, kun se joutui olemaan jonon kärjessä.

Sillä oli alkumatkasta vielä jopa vakaa aikomus lähteä muutamalle peuranjäljelle, mutta palasi sittenkin kiltisti muun lauman luo...

Nemollakin oli hankalaa, vaikka maavara olikin huomattavasti isompi. Hanki vaan oli sen kohdalla aina niin syvä.

Hikihän siinä tuli.

Kun ihmiset olivat tallanneet latua, oli meno välillä vauhdikasta - eikä off road-osuuksia ollut montakaan:)

Tässä sitten tämä Don't get mad - get even-kuvasarja. Seuratkaa Legoa. Se on tuolla Solon ja Nemon välissä...

ainakin niin kauan, kunnes Nemo dumppaa sen hankeen.

Okey, when the going gets though, the though gets going, eikö?
Feeniks-lintu nousee hangesta...

ja tarraa Nemoa takamukseen. Sitten tyylipuhdas ohitus.

Ja mitä voitonriemua!! Bite the dust, Nemo!!

Tässä kaanaalainen uraohjus - kaukaa ja läheltä.

Nemolla hetken koordinaatit hakusessa.

Löytyihän se oikea ilmansuunta:) TON-NE!!

Välillä heiteltiin lumipalloja sinne sun tänne - ja koirat sinkoilivat myös sinne sun tänne.

Sololle kertyi lunta karvoihin hitusen. Sen ominaispaino taisi jopa reissun aikana tuplaantua, kun takin sisästä kauhottiin autolla ämpärillinen suojalunta:)

Hauskaa kuitenkin oli - ja kunto nousi taas kohisten. Metsästä oli hyvä lähteä fammun keittolautasten ääreen - unohtamatta sitä puruluupakettia, mikä Oriniemessä odotti NEMOA. Kyllä fammu tietää, mistä pienet pojat on tehty.