Niin se vaan on, että about kuukausi sitten SE tapahtui. Aika on kulunut sen jälkeen kuin siivillä - ja ajatukset ja toiveet leijuvat aika lailla pilvissä.

Legon oli tänä aamuna NIIN väsynyt ja pahoinvoivan näköinen, etten raaskinnut komentaa sitä Solon kanssa edes ulos, vaan kannoin privaattivisiitille juuri ennen töihinlähtöä. Ruokakupille päin se ei katsonutkaan, vaan ainoastaan torkkui karvapedissään eteisessä. Siitäkös sitten huoli syntyikin. Onko se kipeä, vai onko kyseessä ihan normipahoinvointia? Mittasin lämmön ja ihan normaalihan se oli - 38,2. Frolicit sille kelpasivat ja niitä annoinkin sille sitten reilun kourallisen - sai pieni edes jotain polttoainetta päiväksi. Kaiken kukkuraksi jätin sen portin toiselle puolelle työpäivän ajaksi ja se todennäköisesti nukkui koko päivän sängyssämme.

Kotiin tullessa oli jo aivan toinen ääni kellossa - neiti komensi tulijaa kovaäänisesti oven takana ja riehuminen jatkui aina siihen asti, että lähdimme pihalle. Siellä Lego taas keskittyi lumensyöntiin. Aurinko paistoi jo ihanasti takapihalle! Voi kunpa se sulattaisi nuo lähes talonkorkuiset lumivallit myös nopeasti:)

Anyway, ruoka on siis Legolle maistunut vaihtelevasti kuluneen viikon aikana. Mieluiten se napostelee iltaisin ja tarjolla tulee olla aina 'jotain uutta ja yllättävää'. Pääasia, että syö, kyllä me taiomme sinne kuppiin milloin mitäkin:) Lenkillä vapaana ollessaankin se mieluiten hipsuttelee lähellä minua - vaikka eilen eksyikin polulta hetkeksi myyrästämään. Nisät sillä on muuttuneet aikamoisiksi nappuloiksi. Niitä on 9, sillä yksi on joutunut 'hukkaan'. Täysin identtinen yksityiskohta emä-Maryn kanssa:)

Näillä siis mennään aina ensi viikkoon, jolloin päästään torstaina katsomaan, onko tämä kaikki pelkkää huuhaata ja filmausta.