Kaisa niin herkullisesti aloitti blogissaan tämän yksi versus kaksi koiraa-ajatusleikin, että emme voineet vastustaa kiusausta hieman laajentaa tätä näkökulmaa.

Yksi versus lauma - Mallioppiminen

Koirahan on laumaeläin. Se oppii paljon  - niin lauman hierarkiasta kuin muustakin - katsomalla ja vanhempien laumatovereiden käyttäytymistä matkimalla. Näin luonnollisesti myös meillä - niin hyvässä kuin pahassa. Laumamme nestori Kino on oiva esimerkki ohitustilanteissa ja arkipäivän seuralaisena kotioloissa. Legon opit ja esimerkit toimivat myös 'vieraissa ympyröissä', sillä se ei hötkyile eikä omaa pätemisentarvetta. Nemon ja Solon pyrimmekin aina ottamaan mukaan imemään hyviä vaikutteita näiltä vanhemmilta sellaisiin niille ehkä vielä uusiin ja epävarmuutta aikaansaaviin tilanteisiin.

Yksi tällainen hyvä 'opetustilanne' sattui kuin vahingossa viime viikolla erään perheen lapsineen poiketessa meillä tutustumassa parsoniin rotuna. Mukana oli kaksi poikaa, toinen vielä sellainen ihana haalari-ikäinen ja liikkeiltään vielä hyvin arvaamaton pikkujunnu, jonka kohtaaminen olisi voinut olla ahtaissa tiloissa hyvin haastavaa. Kinon,  joka on 'kotikodissaan' Annen luona kasvanut pikkupoikien kanssa, rakkaus lapsia kohtaan on aina ollut rajaton - niin myös nyt. Päästimme siis ensin lasten luokse Kinon, joka ui tilanteessa kuin kala vedessä. Seuraavaksi joukkoon liittyi Solo, jolla ei liiemmälti lapsikokemuksia ole. Kinon rauhoittava suhtautuminen tilanteeseen toimi kuitenkin oivana esimerkkinä Sololle, joka sekin taisi luokitella nuo haalari-ihmiset jo sinne ei-niin-pelottavien kastiin. Äärettömän hyvä juttu.

Lego on lenkeillä ohitustilanteessa nykyään aina puolisen metriä minun takanani, jotta voin keskittyä Solon käyttäytymiseen vasemman pohkeeni vieressä. Aiemmin tytöt kulkivat vierekkäin, jotta Solo ei voinut olla näkemättä miten kyseisessä tilanteessa tulee toimia. Nyt siis mennään peräkkäin ja luotan jo Solon toimintaan, mutta silti haluan vielä päästä palkkaamaan sen ripeästi oikealla hetkellä onnistuneen suorituksen jälkeen. Ohi-käskyllä ohitetaan sanaakaan sanomatta jo lähes koira kuin koira - ja lähes miten haasteellinen kohdattava tahansa. Tästä mallioppimisesta olen erittäin ylpeä.

Lego  on myös opettamassa Soloa vahvahermoiseksi matkakumppaniksi - ja juuri tästä syystä otimme Solonkin mukaan astutusreissulle Ruotsiin. Lego kun tietää jo sen, että hotelli- ja laiva-aamiaisen jälkeen yleensä palaamme huoneeseen, emmekä pakene vessan takaovesta omille teillemme:) No panic siis, vaikka ihmiset ovat hetken poissa. Ei tarvitse jodlata koko laivan tai hotellin kuullen - niitäkin kun on nähty ja kuultu:)

Yhden seistessä trimmauspöydällä muut katselevat. Tokoliikkeitä treenatessa ne vähemmän kokeneet ihastelevat kentän laidalla . Joka puolella tapahtuu oppimista - osa tahallista ja osa tahatonta.

No, sitten esimerkki siitä ei niin ihanasta esimerkistä - lumensyönti. Tuo villitys on nyt levinnyt koko laumaan ja niitä ihania jääkimpaleita löytyy aina välillä sukan alta tai sohvalta. Yksi kun aloittaa, niin toiset tekevät perässä. Sama pätee tontilla haukkumiseen.

Luonnollisesti tällaisen lauman aktivointi on haasteellista, mutta siinäkin ne hitusen hoitavat toinen toisiaan - tai ainakin nuo nuoremmat. Lego on hyvin kiinni mammassa, eikä sille kelpaa ajanvietteeksi nuorison leikit. Nemo ja Solo taas painisivat aamusta iltaan, jos sen vaan niille sallisi. Sadepäivinä on joskus oikeinkin ihanaa, kun edes kaksi neljästä saa väsyneeksi ihan kotioloissa:) You know what I mean.  Jokaiselle pitää löytää se oma juttu, eikä kaikki sovi kaikille. Aikani jo luulin, ettei minua esimerkiksi saa ikinä enää agilityn pariin, mutta Solohan osoitti tuonkin luulon vääräksi. Pentukurssilla agilitykerralla sen silmissä paloi sellainen innostus, ettei voinut muuta kuin laittaa taas yksi kurssi-ilmo vetämään Kelpokoiralle:)

Useampi siis - ilman muuta!

-Teamleader-E-