Eikö niin, että omaa koiraa saa ja pitääkin kehua? Teen sitä vastauksesta riippumatta nyt ihan julkisesti- ja hyvällä omallatunnolla. Asiahan on niin, että Legon kanssa on tokoiltu leikkimielisesti vasta maaliskuusta alkaen, eli se on sitä ennen osannut peruskäskyt istu ja maahan. Siinä kaikki. No, maaliskuusta alkaen sen kanssa on harjoiteltu kerran viikossa Kelpokoiran kurssilla ja sattumanvaraisesti tehty siinä välissä kotiläksyjä niin omalla takapihalla kuin parsonystävienkin kanssa. Ja se OSAA!
Se oppii ja osaa kaiken, mitä mamma sille osaa opettaa. Se jaksaa keskittyä ja kuunnella ja yrittää niin lapsenomaisella innolla, että ohjaaja välillä liikuttuu kyyneliin asti. Legon kanssa on nyt alustavasti laitettu liikkeelle kaikkien luokkien tokoliikkeet.

Tänään aikaisin aamulla lähdin Legon kanssa omiin treeneihin Haunisiin. Harjoiteltiin hyppyä (kuppi naksuin vielä toisella puolella, irtaantui jo hyvin ja jäi naksujen napertamisen jälkeen seisoskelemaan hienosti), seuraamista, käännöksiä, seuraamisessa vauhdin vaihtoa (ensimmäistä kertaa ja hienosti sujui), liikkeestä pysäyttämistä (käsimerkki vasemmalla ja oikealla pallopalkka, pysähtyy hyvin ja leikkii pallon kanssa) ja noutoa omalla lelulla. Kaikki sujui jälleen hienosti ja tyytyväisinä lähdimmekin lenkille tekoaltaan ympäri.

On se aarre.

It's ok to praise your own dog, isn't it? No matter what you may answer, I'll do it anyway - and I'm having good conscience for that:) It's all about obedience and Lego's ability to learn... She learns so quickly and easily all the tasks I'm teaching her.

In March Lego only knew the basic commands sit and down. The last two months we've been training with her once a week in a course and every now and then doing our homework on the backyard or training with other Parsons. And she is talented! She concentrates and listens and does all the tasks with such a childish enthusiasm that it makes the handler weep:)

Today we had our own little training in the morning. We trained heeling, retrieving, jumping and basic commands as stay, sit and down. Happily and satisfied we went for a walk around the reservoir next to the training field after that.

 She's quite a treasure.

-Happy mom-