Tokoilukausi lähti sitten eilen virallisesti käyntiin, kun Eppu Ekaluokkalainen alias Solo aloitti pentukurssin. Koiranalkuja oli kurssilla läsnä monenmoista sorttia - isoa, pientä, korkeaa, matalaa, lyhyellä karvalla ja pitkällä tukalla. Ohjelmassa oli leikin harjoittelua, katsekontaktia, luoksetuloa ja sivulletuloa. Nälkäisenä harjoittelu on Solon oppimisen 'punainen lanka', sillä se tekee lähes mitä tahansa saadakseen namin. Nuo harjoiteltavat asiat se älysi nopeasti ja saimme kotiläksyksi katsekontaktin ajan pidentämisen sekä sivulletuloliikkeen hiomisen.

Kun Solo lepäili autossa, oli Popyen ja Nemon vuoro. Pienenpieniä ADHD-oireita on kyllä tuossa miehessä (koirassa erityisesti) havaittavissa ja sen huomion saaminen on työn ja tuskan takana. Kun siihen saa kontaktin ja se jaksaa ja ennenkaikkea ehtii hieman ajatella, tekee se liikkeet innolla ja nopeasti. Mutta se kontaktin saaminen...huh. Pappalle rehellinen hatunnosto jo silkasta jaksamisesta!

Viimeisenä opinahjoon riensi Lego. Hyppyä, seuraamisen siirtymiä ja paikallaanoloa oli sillä ohjelmassa. Siirtymiset sujuivat hienosti, samoin hyppy. Paikallaan seisominen hypyn jälkeen vaatii vielä suurta hiontaa, sillä Lego on kovin vauhdikas mimmi ja meidän pitääkin pian siirtyä jo ruuasta leluun tuossa pysäyttämisessä.

Väsyneinä ja onnellisina tultiin myöhään illalla kotiin. Harmittaa kovin, kun kaikki tokoilut osuvat tulevina viikkoina tiistaille - juoksupäivälle. Toivottavasti jossain välissä ehdimme livahtamaan myös ottamaan muutaman startin Legon kanssa ennen Mansen Murre-kisoja.