Päiviteltiin tuonne www-sivujen puolelle viimeinkin Legon pentusille oma pentuajan galleria - ja katsellessa niitä kuvia mielen valtasi tietysti suunnaton ikävä. Jostain kumman syystä kaikki ne valvotut yöt ja päähän ilmestyneet huolen harmaat hiukset pyyhkiytyivät taas mielestä pois ja sydäntä ahdisti taas vain kova ikävä. Outoa. Aika kultaa tosiaan muistot. Tässä muutama kuva Väinöstä viikon takaa:

Tälle syksylle ei olla varattu parsonaktiviteetteja kovinkaan monta, sillä nyt on aika keskittyä omaan jaksamiseen, terveyteen ja niihin omiin koiriin.
Solon kanssa pidämme taukoa agilityn alkeissa ja keskitymme ihan oman tokoilun voimin hallintaan ja perustottelevaisuuteen. Suurin huoli on tällä hetkellä Solon karva - tai lähinnä sen puute. Pohjavillaa kun ei ole vieläkään nimeksikään ja koko neiti on taas naku Pink Panther. Toivottavasti biotiinin, Nutrolinin ja hyvän ruokavalion avulla saamme turkin talveksi vahvistumaan ihan pohjia myöten.

Legon kanssa voisi tokoilla loputtomiin ja opetella aina uusia kikkoja vanhojen temppujen saamiseksi näyttävämmiksi, mutta nyt lienee Legonkin aika levätä ja nauttia elämästä. Se on nyt hierottu hyvään kuntoon, hammaskivet on poistettu, kynnet lyhennetty ja silmät tarkastettu taas täysin terveiksi. Edessä lienee siis liikuntapainotteinen syksy sille ja ihan harrastuksen vuoksi välillä harrastelemme sitä, mikä mieleen juolahtaa. Ihanaa on myöskin kuulla terveisiä pentujen omistajilta - pentu- ja tottelevaisuuskurssien kokemuksia ja sosiaalistumisen etenemistä. 

Ensi viikko 'snorklaillaan' tuolla Keski-Suomessa koko lauman voimin ja ladataan akkuja seuraavalla viikolla alkavaa työntäyteiseen syksyyn. Ihanaa olla viikko ilman tätä paholaisenvehjettä - tietokonetta:)