Pitkästä aikaa vapaapäivä, shoppailua ja koirien leikkiä takapihalla. Topi piipahti myös kaffella ja fiilisteli hetken mukana palloleikissä.
Aina sitä voi juosta vierellä, vaikkei uskalla isojen poikien palloon koskeakaan. Hyvä niin, sillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti silti.
Topin sydämen sykkeen saivat äärimmilleen talomme yli lentävät sadat - jos ei jopa tuhannet - sorsat ja hanhet, jotka lähtivät leikin aikana
liikkeelle Raisionlahdesta.

Tässä äiti ja poika keskustelemassa kumipupun hallintaoikeudesta.

Vaikea arvata kenelle se päätyi - niin kuin kaikki muutkin pihan lelut...

Lego kun laitettiin sisälle, saivat pojatkin leikkikalunsa - mutta mitä niillä nyt sitten yksin tekee?

Nemo näyttää Topille mallia - ne voi aina pistää palasiksi!

Tai sitten sen homman voi ryssiä oikein huolella ja pallot päätyvät Sololle...

...joka jaksaa kyllä juoksuttaa hölmöjä perässään vaikka aamuun asti.

Tai ainakin siihen saakka, kunnes lelut taas korjataan talteen ulkovarastoon.

Tässä Solo torstaisen trimmin jäljiltä - silusena ja parrattomana.
Kyllä on neidille siunaatunut hieno karva kroppaan - kiitos biotiinin, Nutrolinin ja Sololle hyvin sopivan ruuan.
Ehkä sillä on hyvässä muistissa viime talvi ja erityisesti se Hurtan kokohaalari, joka kiskottiin päälle nakulille.
Veikkaanpa, että tänä talvena pärjätään ihan omin hepenin - ei tarvita takkeja kuin kovimmilla paukkupakkasilla!
Jihaa! Työvoitto!