Suuri ja jännittävä päivä koitti eilen. Oli junnujen eka metsäjälkipäivä.
Bemarin takaboksiin siis Lego ja Nemo, kumpparit jalkaan ja jokatunteenkestävä vaatetus mammalle:)

Nemon 50 metrin jälki ajettiin ensin, sillä se oli vanhempi ja todennäköisesti sopi rauhallisempana jälkenä virtaisalle herralle paremmin. Alkuveretyksellä Nemo kaivoi hillittömästi, enkä turhia estellyt jos makaustenkin merkkaamiseen nykyään kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Siinä siis loistava suoritus ja käteni avulla siitä jopa edettiin rauhallisesti muutama metri. Loppujälki mentiin sitten kylki tai pylly edellä ja otettiin häiriötä kaikesta mahdollisesta. Ajoittain se jaksoi jäljestääkin muutaman metrin:) Kaadon (lampaansorkan) se nappasi kehujen jälkeen suuhun ja ja esitteli sitä rehvakkaana treeniporukalle. Seuraava treeni otetaan hieman hallitummin entistä lyhyemmällä liinalla ja pienen paineen alla, koska koira kyllä kestää sen. Olipa hauska suoritus kaiken kaikkiaan!

Legon jälki oli saman pituinen, mutta tuoreempi. Lego tutki alkuveretystä kiinnostuneena, ehkä jopa vähän närkästyneenä. Siitä se lähti täysin oma-aloitteisesti rauhallisesti ja ihmeissään seuraamaan verijälkiä. Sekä ohjaajan, että kouluttajan aikaansaamat rapsahdukset ja muutamat sanat olivat sille häiriöksi, mutta muuten eteneminen oli systemaattista ja rauhallista. Jokainen vereen tahrittu korsi ja tikku haistettiin tarkasti. Jälki oli Legolle silminnähden jännä juttu, ja se näytti alati odottavan sen loukkaantuneen riistan ilmestyvän jostain puun takaa. Kaadon se nappasi heti suuhunsa ja oli aika työ saada vaihdettua se omiin herkkuihin.

Mielenkiintoinen aloitus siis. Viikonloppuna taas lisää tätä lajia.

Illalla oli vielä Legon tokotreenit. Tälläkin kerralla tulin aika liikuttuneessa mielentilassa sieltä kotiin. On se NIIN IHANA tyttö. Käsittämätön keskittymiskyky ja jokainen liike näyttää olevan sille hyvin hauska ja mieluinen. Tunti hurahti taas siivillä ja jälleen ollaan hitusen fiksumpia.

Lego did her very first tracking yesterday. The track itself was about 50 meters long and a few hours old. Lego started tracking very interested and calm. The words and step sounds of ours did disturb her a bit, but she did track very intensively. From the end of the track she found the wounded animal (sheep hoof), catched it and was very proud of it:)

The obedience training in the evening went also very well. She learns new tricks easily and does them all very happily. Well - she also makes me very happy being so sweet and patient. What a girl! Should beauty and wisdom always be in conflict? No.