Taivaalle ilmestyi kuin ilmestyikin pieni kirkas rako puoleltapäivin ja heti pakkauduimme koko lauman voimin autoon ja ajoimme taikametsään.
Tai no, sen taikavoimat tuntuvat hieman vähentyneen heti sen jälkeen, kun hirvikärpäset tulivat taas kuvioihin...
Päässä ja niskassa mönkivistä elukoista huolimatta oli ihanaa haistella syksyn tuoksuja, lämpsiä märillä mättäillä ja liukastella sammalkallioilla. Vekarat nauttivat - kisailivat ja taklailivat toisiaan.

Kaikki näyttivät olevan yhtä mieltä ainakin yhdestä asiasta: meillä oli hauskaa!