Kyllä pieni on PIENI:) Nauru pääsi, kun taas pitkästä aikaa nähtiin Lyyli. Että se on pikkiriikkinen! Toisaalta, jos isä on pieni ja emä on vielä pienempi, niin mitä siitä voi muuta seurata? Sisarusparven pojat olivat 7-viikkoisina huomattavasti isompia - ainakin kooltaan. Persoonaa, väriä ja ääntä Lyylissä oli varmasti poikia enemmän.

Mutta siis, miten tuollaista uskaltaa pitää kotona? Se kun juoksee täysillä 'kahva edellä' paikasta toiseen, järjestää takapihan mustikanvarvut käden käänteessä nurinpäin ja kiipeää kuulemma rappuset heti kun valvojan silmä välttää... Aika tapaus. Ja sormessa se on kiinni välittömästi, jos vähääkään houkuttelee taistoon. Sen onnelliset isovanhemmatkin jo kokivat:)

Enpä haluaisi olla myyrä Lyylin puutarhassa. Sillä kun on meidän luonto.

Faszinierend. Jawohl.