Voiko yhdestä Mejä-kokeesta oppia enemmän kuin useasta Mejä-kurssista? Kyllä. Tämä seikka valkeni meille tänä viikonloppuna. Eilisen näytelmäpäivän aikana pappa talloi jälkeä Kalannissa  Auran Nuuskujen jälkikisa mielessään. Jälkikaverina oli varsinainen jäljenteon nestori ja pappa oppi roppakaupalla uusia ja käytännössä toimivia asioita niin verettämisestä, merkkauksesta kuin erilaisista maastoistakin.

Tänään varsinaisena jäljenajopäivänä oli perhosia vatsassa, vaikka Popye jo eilen kotiintullessaan totesi meidän keskeyttävän tänään vähintään hukkaan. Maastohan oli rutikuivaa ja ilmeisesti olimme omissa treenijäljissämme hemmotelleet Kinoa liian helppokulkuisella maastolla ja lyhyillä jäljillä. Anyway, jäljelle lähdettiin ja tuomariksi tuli konkari mäyräkoiramies ylituomari Jukka Korsberg. Ensimmäinen 75m jaksettiin keskittyä jäljen ajamiseen, ja sen jälkeen vei ympäristön muut jäljet voiton. Kaarrokset laajenivat riistan hajujen perään, lähes hukkia tuli ja sitten se varsinainen hukkakin. Kun kävi selväksi että jälki ei enää jaksanut kiinnostaa, Marko keskeytti kokeen. Mitään realistisia mahdollisuuksia ei olisi ollut ehtiä kaadolle 45 minuutissa ilman 'satasen aitoja':)

Koe sinänsä oli erinomaista oppia ja aukesipa ohjaajienkin silmät sille, miten tulevaisuuden jäljet treenataan ja millainen on jälkivarma koira. Oppaana ollessa nimittäin edessä ajoi jälkeä sellainen juna, että tuli hyvinkin selväksi se, miltä koira näyttää kun homma toimii. Labukkahemmo veti 900m vaativan jäljen ilman pummin pummia sillä varmuudella ja motivaatiolla että huh huh :)

tiere16.gif