We love you to the Moon ... and back.

Syy siihen, miksi tämä onnentoivotus tulee näin myöhään on seuraavanlainen...
Olin Nemon kanssa helssaamassa Eva-lääkäriä aamulla klo 8 niiden katkenneiden hampaiden
kanssa (tai siis niiden nysien, mitä niistä oli jäljellä).

Nemolle annettiin rauhoituspiikki kankkuun ja kohta lisää suoraan suoneen, kun huikeat adrenaliinimäärät piti miehen pystyssä vaikka mitä yritettiin. Kellistyi se pikkumieskin lopulta ja saimme rauhassa katsella katkenneita hampaita. Takapuoleltaan ne olivat katkenneet ikeneen asti ja hermot olivat näkyvillä oikein huolella! Tuli itselle ihan huono olo, kun ajattelin niiden mahdollisesti aiheuttamaa kipua. Tuosta kivusta ei ole onneksi ollut tietoakaan, vaan Nemo on ruokaillut kuin ennen, syönyt luita kuin ennen ja jopa pyöritellyt jääklimppejä suussaan ilman vihlontaa. Aika ÄIJÄ.

Röntgen osoitti hampaiden olevan juuriltaan ehjät ja vaihtoehdoiksi jäikin siis joko hampaiden poisto tai juurihoito. Tuosta juurihoito-sanasta on itsellä niin tuskallinen kaiku mielessä, vaikken sitä koskaan ole itse kokenutkaan, että suljin sen mahdollisuuden heti pois. Marko oli samaa mieltä ja Johanna-kasvattajakin. Hampaiden poisto on nyt tulevana perjantaina, vaikka Eva oli suunnitellut sen vapaapäiväkseen. Aika aarre tuo täti.

Herätteen jälkeen ÄIJÄ kolisteli omin jaloin hitusen mamman avittamana autoon. Kieli roikkui suunpielestä ulkona, mutta muuten mentiin tyylillä. Kiitos valmiusjoukoille olemassaolostanne, vaikkei teitä tällä kertaa tarvittukaan. Ehkä sitten perjantaina?

P.S. Tuolta meidän 'virallisilta' sivuilta selviää, millä kirjelmällä Kennelliitto meitä viime viikolla muisti:)