Juuri NE lihapullat! Ne taas houkuttelivat meidät maanpakoon maalle. Aurinkoon ja koskemattomaan luontoon. Lihapullia odotellessa teimme piiitkän lenkin maastossa koirien kanssa - kaikki kolme vapaina pitkästä aikaa. Se vasta oli laiffia. Aurinko paistoi lämpimästi ja lämmitti pelto-osuuksilla selkää. Metsässä löydettiin aivan koskemattomia polkuja ja koirat irrottelivat hymy suunpielissä. Jopa Kino pysytteli suhtkoht lähellä laumaa. Toki välillä piti ottaa äijjämäisiä irtiottoja, mutta mamman taskussa houkuttelivat naksut... ja aina lopulta pikku 'syvyyspommimme' kirmasi jonkun näreen takaa kohti. Kotimatkalla Kimbellä olikin kiire fammun luo ja näimme pikkumiehestä vain vilauksen sen ymmärrettyä, että paluumatka alkoi. Ja kyllä kiire ja odotus palkittiin - Kinolle tarjoiltiin ihan posliinilautaselta lihapullaa:)
Fammun Kinuski:)

Metsälenkki jäikin sitten ainoaksi kuntojumpaksi maalla. On nimittäin Oriniemen CurlySocksien teami mitä ilmeisimmin antanut luovutusvoiton Kaanaan WhiteSocksille. Johtuneeko sitten Nempan alati piiskaavasta hännästä, vai minkä takia nuo - anteeksi nyt vaan - suhtkoht surkean oloiset villakoiranrääpäleet ovat päättäneet pysytellä fammun ja isopappan sylissä aina & koko ajan kun meikäläiset on kylässä. Ei siis puhettakaan pienistä painimatseista tai kilpajuoksuista pihamaalla - curlikset oli aina menossa hippulat vinkuen pakoon kun Terrierilauma rynni kohti. Vai olisko niin että pienen toyvillakoiran silmien tasolta tuo kohti rynnivä WhiteSocksien lauma näyttää niin kovin vaaralliselta?

Että sellaista. Päivän rientojen jälkeen, vatsat piukassa, sitten ajelimme kohti laskevaa aurinkoa ja kotia - jossa ei kyllä hetkeen syödä lihapullia. Täällä vaan poljetaan kuntopyörää ja syödään salaattia.



Vi vill ha mera köttbullar, fammu!!