No, koittihan se joulu. Aatonaattona oltiin mailla helssaamassa kummityttöä perheineen, aatto rauhoituttiin kotona kuusen ja takkatulen ääressä.
Joulupäivänä oli vuorossa metsälenkki - väsytyshakuinen sellainen. Ja sehän toimi.
Vieraiden saapuessa joulupöytään illemmalla, kuului koirahuoneista tasainen kuorsaus ja tuhina. Vielä vieraat kehuivat, miten hyvin oltiin koulutettu koirat:)
It was finally Christmas. On the day before Christmas we drove to the countryside to meet our goddaughter Nelli and her family. On the Christmas Eve we were at home wondering the Christmas tree and warming up in front of the fireplace.
On the Christmas Day we went for a good walk. Our goal was to make the dogs tired - and that goal was very easily achieved, as you can see in the pics. When the guests arrived in the evening, the dogs snored in their rooms. 
Lenkin varrella on iso kivi, jolle nuoriso aina kiipeää tähystelemään.
Ihanaa pehmoista rahkasammalta - ei heti uskoisi, että ollaan JOULUkuussa metsässä:)
Vakiokolot tsekattiin taas huolella... ja todettiin jälleen kerran tyhjiksi.
Viuh, viuh:) Batman hetkisen paikallaan. Häntä taasen ei.
Knopfauge - Rakas Nappisilmä.
Mahtui kuin mahtuikin pienelle kivelle poseeraamaan.
Rytmiryhmä löysi jotain...
Kuurafiilistelyä a'la Pappa.
Ja tässä juoksun tyylinäytteitä. Rotu kuin rotu, vauhti oli kova ja naamasta näkyi puhdas nautinto.
Toki - näkyihän naamasta välillä muutakin. Mutaa esimerkiksi.
Ja tässä selitys sille mudalle. Myyrä, joka pisteltiin vauhdilla parempiin suihin.
Pojat eivät, yllätys yllätys, päässeet jaolle.
Lego and her very first catch. A muddy mole.
