Eilen koitti se kauan odotettu päivä, jolloin vihdoin pääsimme Solon kanssa tutustumaan agilityn alkeisiin Elinan opastuksella. Koska olimme kaksi ensimmäistä treenikertaa huitelemassa omilla reissuillamme, olimme me kolmesta koirakosta koostuvan treeniryhmän noviisit. Kiirettä siis piti. Normaalitreenien lisäksi me Solon kanssa yritimme tuplanopeudella oppia edelliskertojen hienoudet ja taikatemput. Sololla oli koko treenin ajan takki päällä, sillä halli oli kolea ja Pink Pantherilla trimmin jäljiltä hyvin vähän karvaa lämmikkeenä. Takki ei onneksi menoa haitannut ja ainut jolle tuli tunnin aikana hiki, oli allekirjoittanut:)

Solo yllätti keskittymiskyvyllään ja rauhallisuudellaan. Lisänimestä Sohlo ei ollut näissä treeneissä tietoakaan! Se istua napitti ja odotti suorituslupaa heti, kun oli päässyt hommasta jyvälle. Se myös hallitsi kehonsa hienosti, erkani ja ohjautui mielestäni ensikertalaiseksi todella hienosti. Agikärpänen siis puraisi ja nyt odotellaan kuumeisesti ensi keskiviikkoa:)

Legon tilasta sen verran, että tänään aamuruoka oli 'rouvan' mielestä ihan YÖK. Siitä natustettiin osa - ja loppuaika vaan vahdittiin, ettei sisko tullut luvatta osingolle.

Iltapäivällä saimmekin sitten ihquja vieraita - Vähäheikkilän hurjat! Voi miten oli Ainosta kehittynyt kaunis ja rohkea tyttö! Se juoksi suoraan portista syliin tervehtimään - ja meidän tyttöjenkin kanssa paini sujui erinomaisesti - niin sisällä kuin ulkona.

 Tässä vieraamme kaikessa komeudessaan - ja kauneudessaan.

Ja näin sitä mentiin Muumitalon pihalla.

Solo laittoi heti 'tilauslistalle' yhtä kauniin pantakorun, kuin mitä Ainolla oli:)

Ja kateellinen kun oli, piti sitä pientä vierasta sitten myös vähän pyöritellä siellä lumessa. Hyvin piti sintti pintansa:)