Niin se näyttää heinäkuukin hurahtaneen käyntiin kovalla vauhdilla. Kovin odottelemme Legon torstaisia 2-vuotissynttäreitä ja niiden jälkeistä näyttelyelämää. Ipanat saavat nekin jo ekat rokotteensa huomenna aamulla.

Solo ui Muumitalon laumassa kuin hauki rantavedessä - nopein liikkein ja varmasti. Nemo on sen virallinen leikkisetä, jolla on pinnaa ja kuntoa painia aamusta iltaan. Yhdessä tuo rytmiryhmä on muutamssa viikossa muuttanut takapihan 18-reikäiseksi viheriöksi. Lego toimii puolestaan Sololle hyvänä roolimallina - ollaan sitten autossa tai kyläreissulla.

Tässä neidit soffalla. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kaikkea matkitaan. Mikään muu fleece ei pienelle kelvannut, kun se näki Legon nukkuvan tällä.

Tässä lähikuva töppösrivistä. Hattaran karvoituskin siistiytyy päivä päivältä, kun mamma ei saa pidettyä sormiaan irti niistä haituvista. Trimmausajankohta tosin kannattaa valita tarkkaan, eikä yrittääkään moista toimenpidettä tirpan ollessa pirteimmillään.

Tässä vuorostaan meidän pojat metsällä. Valtakunnassa kaikki hyvin.

Eilen aamulla piipahdettiin agihallilla - lähinnä kuvaamassa tätä valioluokan menoa.
Tunnistatteko?

Kino sai samalla toteuttaa itseään pussin, putken, puomin ja ties vielä minkä parissa kokeneempien ohjaajien opastuksessa. Pikku-K nauroi suunpielet korvissa, kun sai leikkikaverikseen Divan kaiken tuon menon jälkeen. Kiitos saariston väelle kaapinpystytysavusta! Toisen meistä ollessa käsipuoli tuo homma olisi varmasti kesken vieläkin...

Tässä vielä nuori herra päivystyspaikalla reissuillansa.