'Lomahuipentumamme' Konneveden mökillä typistyi tynkälomaksi kaaoksen keskellä. Optimisteina lähdimme maanantaina Asta-myrskyn jälkeen matkaan - luottaen siihen, että kyllä ne paikalliset sähköyhtiöt nyt muutaman pylvään parissa päivässä pystyyn saavat ja täten siis myös sähköt vuokraamallemme luxusmökille. Saavuttuamme Konneveden liepeille myrskyn aiheuttamien tuhojen laajuus valkeni meille aika kirjaimellisesti - ja samalla toiveet/toivottomuus sähköjen kytkemisestä viikon sisällä veivät hartiat aika lailla lysyyn. Näkymät olivat tällaiset:
Kyllä vain - on siellä joukossa sähkötolppiakin. Astan puuskittaiset tuulet puhalsivat 20-30 metriä sekunnissa ja tuhot olivat valtavat. Omalta mökkitieltämmekin oli raivattu syrjään järjetön määrä puutavaraa ja sähköjohdot roikkuivat mustikanvarpujen tasolla.
Kyllä Nemokin oli matkassa mukana - remmissä jatkuvasti, sillä se omasi korkeamman käden tietoa siitä, että Sololla oli juoksu parhaillaan:)
Tässä Pink Panther - tämän ryhdin päälle kun vielä saisi kunnon karvan:) Anyone?
Muutaman päivän ajan jaksoimme lämmitellä grillikodassa kattilassa niin itsellemme kuin astioillekin tarkoitettua pesuvettä, killua uimapatjalla ihanassa järvessä, vaellella kauniilla rantakallioilla ja nauttia täydellisestä äänettömyydestä. Vähitellen alkoi kuitenkin tulla ikävä saunaa, samoin koirien pesumahdollisuutta ja televisiota. Mustikoita olisi toki voinut poimia aikansa kuluksi, mutta mitä tehdä niiden kanssa? Ei ollut jääkaappia, ei pakkasta - eikä uunia, missä valmistaa sitä ihanaa mustikkapiirakkaa. Käsilämmintä mustikkamaitoa makeasta HYLA-maidosta? Jep jep. Kotiin oli päästävä.
Viimeisenä iltana seurasimme vielä mieletöntä luonnonnäytelmää nimeltään Veera-myrsky. Sen hurjimmat osat osuivat onneksi järven toiselle puolelle ja me saimme osaksemme vain järjettömän puuskittaisen tuulen ja taivaankannen pimeyden. Konneveden puolella taivaankansi kuitenkin salamoi ennennäkemättömällä tavalla - tuo välke ja jyrähtely sai kyllä ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi. Tässä Veera keräilee voimiaan:
Home sweet home.
