Kevätpuuhat alkoivat sitten ihan virallisesti tällä viikolla. En nyt puhu talon ja puutarhan kunnostuksesta, vaikka ehkä niillekin olisi aihetta, vaan koirajutuista. Legon kanssa aloitettiin tokokurssi ja koko remmin kanssa taas mejäillään. Lego ja Nemo eivät jälkeä 'korkeasta iästään' huolimatta ole vielä ajaneet, joten heidät imoitettiin alokkaisiin. Kino ajaa konkarijälkeä yhdessä Pernon kuninkaan Upin kanssa. Pääsevät pojat siinäkin mittailemaan hauiksen ympärystä:) Ihanan parsonpainotteinen oli tuo eilen alkanut mejäkurssi ja jatkoahan seuraa sitten privaatimmin toukokuun lopussa. Hubaa. Nauru meinasi päästä, kun puhuttiin terrierien kaatokäyttäytymisestä. So this season:)

Legon ensimmäinen tokokerta sai allekirjoittaneen lähes liikutuksen partaalle. En liikuttunut epätoivosta, vaan ilosta ja rakkaudesta tuota pientä elämäni valoa kohtaan. Tunnin se jaksoi ottaa koko ajan kontaktia, kuunnella, oppia ja kerrata aiemmin opittuja juttuja. Liikkeet se suoritti vauhdilla ja iloisesti. Yhtään ylimääräistä sanaa se ei hallissa lausunut kenellekään, vaikka ympärillä ja naapurikentällä pyöri kaikenlaisia koiruuksia vinkuleluineen. Rakastuin koiraani uudelleen - ja uudelleen.

Kutinaa on tietysti aiheuttanut sekä tuo Danscan's-pentue, että Kinon omat mahdolliset jälkeläiset. Tänään selviää, onko uunissa mitään:) Sekä Kino että Nemo ovat molemmat jo huippukevätkunnossa aiemmista vastoinkäymisistä huolimatta ja viikonloppuna mitataankin Kinon tämänhetkinen luolakunto.

It was finally time to start obedience training with Lego this year.
Once again she surprised me: she worked very nicely concentrated
the whole hour just listening, practising and taking contact to me.
She ignored all the other dogs with their noisy toys and didn't say a thing.
Lovely. I totally fell in love with her again - and again.