Muistan aikanaan erään dobberiurokseni olleen lähes sydänkohtauksen partaalla, kun sille tällaista tötterökauluria kokeilin. Kino puolestaan yllätti meidät (jälleen kerran) tämänkin asian suhteen. Sitä tuo kapistus ei haittaa lainkaan. Noista tötteröistä vaan on kuullut niin paljon pahaa, että lähestulkoon katastrofia odotimme.

Tässä Kaanaan Kauhu Tötterström aamupäiväunilla.

Yöllisistä kauhunhetkistä pitää kertoa sen verran, että.... Kino oli illalla vetäytynyt omaan tyylikkääseen tapaansa yöpuulle ennen meitä muita. Koska se oli siis valvovan silmän ulkopuolella omassa huoneessaan, napsautettiin sille taas tuo tötterö paikalleen.

No, nuoriso kävi tv:n sulkemisen jälkeen vielä iltapissalla ja sitten mentiin nukkumaan.
Yöllä kahden maissa meinasimme kirjaimellisesti laskea allemme, kun eteisen liiketunnistimella varustettu yövalo syttyi. Singahdimme istumaan sängyissämme ja makkarin ovella seisoi 'valaistu' Tötterström. Tuo yövalo loisti sen takaa kirkkaasti ja herralla oli siis edelleen tuo läpinäkyvä tötterö päässä. Taidettiin siinä kokea rytmihäiriö jos toinenkin, sillä meillä kaikki koirat nukkuvat aina porttien takana omissa tiloissaan. Vaan eivätpä nukkuneet viime yönä. Olimme nimittäin unohtaneet Kinon huoneen portin auki. Itse kun omaan suhteellisen vilkkaan mielikuvituksen, luulin siis näkeväni unta/painajaista ja näin Kinon taivaassa. Karmivaa. Onneksi oli kyse vain muutamista sekunnin murto-osista ja sitten Kino sinkoutui luokseni kiipeämään sänkyyn. Se oli todellistakin todellisempi.

Sillä aikaa, kun Muumitalon pojat parantelevat itseään ja keräävät voimia, Lilla My
opettelee uusia temppuja ja auttaa mammaa - kaikessa.

Gimme five:)

Ja tässä alemmassa me siivotaan kulmakaappia, jonne vain toinen meistä mahtui.

-Valaistunut Muumimamma-