Kipupumppu ja olkatoppaus poistettu ja nyt pitäis pärjätä 'omillaan'. Kaiken rehellisyyden nimissä - eilen illalla pääsi kyllä itku kun todellisuus iski vasten kasvoja. Riittävällä Burana- ja Panacod-setillä tilanne saatiin kuitenkin rauhoitettua ja tänään menee jo paremmin. Yönkin nukuin omassa sängyssä:) Taisi olla sen verran kova cocktail, että herne ei enää painanut prinsessan patjan alla:)

Suprascapulaarihermo vapautettiin pantteestaan sekä koko äärimmilleen ärtynyt olkanivel
putsattiin shaverilla. Instabiileja rustoreunoja tasoiteltiin ja poistettiin. Yksi viimeksi kiinnitetyistä lanka-ankkureista poistettiin myös. Mikä 'hauskinta' - tällä kertaa anestesialääkäri ei suostunut millään (uskokaa että kokeilin kaikkeni - niin uhkailusta lahjontaan kuin kiristykseenkin, sillä satuin näkemään sen puutusneulan) nukuttamaan ennen kaulapuudutusta. Siinä on kuulemma liian suuri riski hermovaurion syntymiselle. Ja viimeksihän nimenomaan tujautettiin allekirjoittaneen taju kankaalle ennen tuota puudutusta:)
Toinen hauska juttu oli entisen luokkakaverini Samun toimiminen leikkaussalihoitajana operaatiossani. Hän kiinnitteli sydänfilmilätkät ja asensi kanyylin vasuriin.

Kannossa tämä räpylä on onneksi vain muutaman päivän, eikä vartalotyynyäkään tullut
mukaan tällä kertaa. Sairausloma on pitkä. Jännittää kovin kaikki koira-aktiviteetit, joihin olen kevääksi ilmoittautunut. Kaksikätisenä niissä olisi helpompi yrittää. Onneksi ympärillä on YSTÄVIÄ ja Popye, jotka yllytyshulluudessaan ja hyväsydämisyydessään suostuvat auttamaan. Jään aika suureen kiitollisuudenvelkaan.

Tämä nyyhkyjuttu on nyt sitten lajissaan viimeinen ja blogimme muuttuu jälleen koirablogiksi:)

-Elina-

Tässä tämän päivän synttärisankarin fammun yksi kasvatti:)
Punkalaitumella, Suomen Dallasissa, kaikki on niin paljon suurempaa - jopa kurpitsat:)