Ihania aurinkoisia iltapäiviä vielä ollut tälläkin viikolla ja Popyen sairaslomasta huolimatta ollaan vääntäydytty metsään koko jengin voimin niin usein kuin mahdollista. Niin tehtiin eilenkin iltapäivällä. Mukaan taskuun ahdettiin pussit mustikoita ja sieniä varten ja pappalle tietysti se pisin putki:)

Koska marjasato joutui uuniin ja sienet pakkaseen, laitetaan kuvasatoa hieman tänne:

Nemo ja Lego löysivät ensimmäiset mustikat ja repivät niitä suoraan varvuista suurella ruokahalulla - vai oliko se ahneudella:)

Pikku-G oli kiinnostunut lähinnä tuoreista peuran- ja hirvenjäljistä, mutta kävi onneksi säännöllisin väliajoin moikkaamassa meitä:)

Pappakin oli kerrankin tosi nopea Nikonillaan ja sai ikuistettua tämän harvinaisen valkohäntäpeuralajin, joka näyttänee olevan liikkeellä aina samoihin aikoihin Tuliniemen poppoon kanssa:)

Ja heh - tältä se peura näytti edestä. Sillä oli selkeesti suunnitelmia illaksi:)

Okei - piti pappalle pysähtyä välillä poseeraamaan, ettei ihan tule isännälle paha mieli...

Lego hävisi jo alkumatkasta lempipuuhaansa.

-Häh? Ei nyt kerkee. Menkää te muut edellä, mä en tule perässä.

Ja homma jatkui. Maansiirtokone ja myyrämachine vauhdissa.

Nuoriso pysyi suhteellisen hyvin imussa mukana ja löysivät ne tietysti jotain, mistä metsässäkin voi kinastella.

Kateus on kamala asia.

Tatitkin kaatuilivat kateudesta:)

Kino lämmitteli lihaksiaan kilometrien kertyessä sen mittariin huimalla vauhdilla:)

Don't worry Lene, it's only blueberry:) Solo loooooved them and picked them by herself:)

Lego tilasi mustikkapiirakkaa, mutta se oli varattu illan vieraille. Tuosta vierailusta toivottavasti hieman lisää myöhemmin.

Uskomattoman terapeuttisia tällaiset koko perheen retket. Kun tekee työtä lähes 600 oppilaan koulussa, on tuo korppien huuto ja risujen raksahtelu hyvinkin toivottua rentoutusmusiikkia iltapäivisin. Tunnin kun on metsässä tarponut ja lasten riemua katsellut, voi uudestisyntyneenä palata kotiin.

Kaikenlaista muutakin iltapäivä- ja ilta-aktiviteettia on näihin viikkoihin mahtunut. Solon kanssa olen pentukurssilla ja Legon kanssa jatkuu tokoilu. Ollaan myös käyty BH-kurssin meille soveltuvilla osioilla kahdenkin järjestäjän kursseilla, vaikka itse koe lienee ohjelmassa vasta ensi kesänä. Popye tokoilee poikien kanssa säännöllisesti ja tämä kahtiajako toimii tässä laumassa hyvin.

Soloa ja Waldoa yritämme myös totuttaa näyttelyiden saloihin. Waldohan depytoi erkkarissa ja ilmoitti sinne tueksi isosiskonsa Legon. Innasen Saara saa nuo molemmat trimmauspöydälleen ensi viikolla. Itse perehdyn parsonien trimmaukseen huomisella trimmauskurssilla ja taidan ottaa sinne mukaani Solon.

Legolle olemme etsineet sulhoa ja odotamme pääsyä silmätutkimukseen ensi kuun alussa. Potentiaalinen herrasmies on jo löytynytkin - hitusen iäkkäämpi, mielestämme vahvan jälkeläisnäytön omaava uros Saksasta. Kosiokirjeitä siis vaihdellaan nyt kiivaaseen tahtiin ja aika näyttää, mitä siitä seuraa. Lisää asiasta sitten myöhemmin syksyllä:)

-Muumimamma-