Että elämä yllättää! Ihanan kauniin ja aurinkoisen kevätpäivän päätös oli liikuttava. Aurinkolenkillä reippailun, pihalla leikkimisen ja patiolla chillailun jälkeen huomasin Kinolla toisen anaalirauhasen tulehduksen. Rauhanen oli jo lähes puhjennut ulospäin. Ei sitten muuta kuin soittamaan Popye töistä kotiin ja tilaamaan aikaa tohtorilta. Eva olisi taas aikaistanut torstaista työpäiväänsä ja kirjoitutti meille puhelimitse kipulääkkeet ja antibiootit. Tunnin odottelun jälkeen hermo kuitenkin meni. Soitin uuteen Turun Eläinsairaalaan ja saimme akuuttiajan illaksi. Rauhanenhan oli jo luonnollisesti niin kipeä, ettei sitä saanut edes vilkaista.

Vastaanottoajan odottelu oli yhtä painajaista, sillä kyselimme toisiltamme kellonaikaa viiden minuutin välein. Kino ei enää ollut niin tuskissaan, sillä Evan määräämät Rimadylit vaikuttivat jo. Eläinsairaalassa Kinolta tujautettiin taju kankaalle ja rauhanen avattiin. Toinenkin oli tulehtunut, muttei niin pahasti. Lääkkeet suoraan rauhasiin ja herätys. Yö oli enemmän tai vähemmän levoton - ensin kokeilimme yöpymistä olkkarissa mamman nukkuessa sohvalla. Se meni tapitteluksi ja vaelteluksi (koiran, ei mamman). Ei auttanut muu, kuin laittaa se kamala kauluri kaulaan ja tehdä Popyen vanhasta kylpytakista Kinolle kieppi sen oman poikamiesboxin lattialle. Sinne se sitten simahti - ja me makuhuoneeseen.

Kuuteen saakka nukuttiin taukoamatta ja sitten portin takana olikin jo huomattavasti pirteämpi pikkumies. Pissalla käytiin, syötiin, lääkittiin ja nyt chillailaan jo keittiössä junioreiden ollessa eristyksissä omassa huoneessaan. Sen verran väsynyt on, ettei edes yritä tutkia lääkärin aikaansaannosta. Onneksi hännänalustaa ei sheivattu yhtään ylimääräistä ja koko komeus näyttää aivan normaalilta, jos pitää hännän alhaalla:)

Olen tässä nyt sitten soimannut itseäni siitä, etten tuota aikapommia huomannut aikaisemmin. Lenkilläkin vielä jopa tutkin Kinon hännänalusen kakkosen jälkeen, ettei sinne jäänyt mitään koristeita. Ei mitään erityistä näkyvissä. Dummy me. Dummy me.

Todennäköisesti tästäkin selvitään lääkekuurilla ja muutaman päivän levolla, mutta kaikkea sitä. Ei kahta ilman kolmatta, sillä huomennahan lähtee sitten Nemolta taju sen hammasoperaation takia. Suhteellisen flegmaattisia nuoria miehiä talo siis täynnä.

-Jaksaa jaksaa, ei hyydy vielä, edelleen vahva, valitsemallani tiellä
mikään ei muutu, jos ei mitään haluu muuttaa, yhtä matkaa,
samaan suuntaan.-
Elastinen