Viikon koirakuvahaasteen nimi on ainutkertainen.
TUSKINPA nämä kuvat riittävät sitä kertomaan, miten ainutkertaisia ja -laatuisia koiramme meille ovat - mutta yritetään.

Kino on ainutkertainen. Se on ÄIJÄ. Sitä ei pallutella, eikä sille leperrellä. Se hyppää pyynnöstä syliin ja sitä voi muutaman kerran suukottaa kirsuun. Sen enempää hemputtelua se ei kaipaa. Se rakastaa palloja ja metsää. Kinolla on vahva oma tahto, jota luonnetestituomarit kuvasivat termillä 'luupäisyys'. Meille Kino on ainutkertainen luupää ja pelkkä ajatuskin sen menettämisestä tuo kyyneleet silmäkulmiin.

Lego on ainutkertainen. Se hiipii sydämeen kuin sydämeen rakastettavuudellaan ja luotettavuudellaan. Lego on herkkä ja kuuliainen, mutta naisellisen ovela. Koiralaumaamme se pitää kurissa tiukalla otteellaan, mutta se ei ole koskaan kyseenalaistanut meidän ihmisten auktoriteettia. Legolla ei ole tarvetta mielistellä ketään tuntemattomia, vaan siltä saa yksi ihminen jakamattoman huomion.

Nemo on ainutkertainen. Nemoa saa palluttaa ja rutistella mielin määrin.
Mitä lähemmäs sen itseäsi päästät, sitä nihkeämmin se lähtee viereltäsi pois.
Nemo on eloisa ja leikkisä isoveli Sololle ja hyvää hyvyyttään se leikkiikin
aamusta iltaan. Nemo ei vielä EHDI keskittyä oikein mihinkään, sillä sille tärkeintä on nopeus ja hauskuus.
Pappaa se rakastaa yli kaiken.

Solo on ainutkertainen. Solo on hyvä jätkä. Solo käärii hihat ylös ja ryhtyy hommaan kuin hommaan suurempia pullikoimatta. Aina sitä ei edes tarvitse pyytää:) Sololla on aina ketunhäntä kainalossa ja aika lailla siitä voi haistaa jo 'päivystävän upseerin' ominaisuuksia. Solo rakastaa suukottelua ja hassuttelua. Se on myös ainutkertainen sukkavaras - kuten isosiskonsakin.

Ainutkertaiseen laumaamme kuuluvat myös Waldo ja Hanna, jotka hekin ovat ainutkertaisia. Waldo on cooli ja ihqu pieni herrasmies, joka otetaan Muumitalossa aina vastaan avoimin sylin. Hannaa parempaa koiramammaa emme ikinä olisi voineet Waldolle löytää!