Eilen oli Pikku-K:lla rankka päivä. Kaikin rankin juttu taisi olla se, ettei aamumurkinaa rapissut kuppiin yhtään ja hän ihan selvästi kuuli toisten aterioivan omilla kupeillaan. No, se jo ennakoi jotain hirvittävyyksiä - ja niitähän seurasi.

Kino sai taas hammashoitonsa ja on se vaan kumma, millaiset entsyymit tuon herran suussa jyllää - plakkia kun kertyy ihan joka paikkaan ja osittain jo kiillekin kärsii. Plaque Offia, hammasruokaa ja ties vaikka mitä on kokeiltu jo useamman vuoden ajan, vaan ei auta. Eilen napattiin kainaloon taas se uusin villitys: Aquadent-liuos suoraan juomaveteen liuotettavaksi. Josko se sitten auttaisi?

Nyt ne kakkutaltat kuitenkin taas kiiltää ja säkenöi, joten kelpaa tanssahdella. Laitetaan vielä oikein näyttävä bling-bling kaulaan, niin wot!

Allekirjoittanut hyödynsi tuon Kohtalaisen Kovan tajuttomuuden tilan ja nappasi kotoa arsenaalin trimmausvälineitä lääkäriin mukaan. Huiskis ja suihkis ja oli herran vatsanalus ja ne kaikkein tärkeimmät siistitty lähes posliineiksi. Naureskeltiin kotona Kinon vielä nukkuessa, että voi kunpa se tietäisi mitä sille viattomalle tehtiin. Trimmauksen lisäksi me nimittäin halittiin ja suukoteltiin se ihan rusinaksi sillä aikaa, kun se nukkui. Sitähän ei normaalisti 'selvin päin' saa herralle tehdä. Tehty on nyt kuitenkin ja ihan salaa - hih. Älkää kertoko sille.

Ja ne silmät, nehän tarkastettiin myös. Terveet ovat - ja kuulemma kauniit:)

Tänään tupsahti postilaatikkoon junnujen rekisterit Kennelliitosta. Kirjoissa ja kansissa nyt siis ollaan ja virallisia Parsoneita:) Siitä ei kyllä Solon kohdalla ainakaan ole ollut epäilystäkään (tai niin no, joku voisi tuosta koosta jo olla eri mieltä...), sillä pitää sanoa meille NYT tulleen se Wiimeinen Willi. Luonnetta piisaa ja aika usein kiitämme Nemoa sen olemassaolosta - tuo rötjäke olisi varmasti aika rasittava otus ilman kaltaistaan painiseuraa. Kun se saa purettua energiaansa Nemon kanssa, on se meidän ihmisten käsittelyssä aika unelma.

Mansen Murre-juoksukilpailuun saatiin joukkue kasaan ja sitä treenailemme tiistaisin Vätissä - ainakin niin pitkään, kunnes Kelpokoiran kurssit alkavat. Nekin osuvat tietysti kaikki tiistaille! Tiistai on toivoa täynnä? Vai oliko se tuskaa?

 

-Soccer Clubin (?) päävalmentaja-