Poikettiin (?) eilen Mäntsälässä Kinon kanssa. Mukana oli myös houkutuslintuna Hilskan Kaisan Alli-kelpietyttönen. S-testi oli siis taas ohjelmassa ja näytteen otto sujui helposti. Purkituksen jälkeen nuo miljoonat nuijapäät värjätään, kuivataan ja torstaina soittelemme tietoja niiden elinvoimaisuudesta ja kiinnittymiskyvystä. Pitävät taas hulluja jännityksessä monta päivää. Ei kiva.

Kaikille lapsille poljimme jäljet sunnuntaina suhteellisen tuulisessa kelissä. Legolle ja Nemolle taas sellaiset 50 metrin taipaleet, joihin käytimme hitusen reippaammin verta. Lego ajoi jälkeä edelleen rauhalliseti ja hieman 'sätkysti' - odotti siis silminnähden jokaisen rapsahduksen kertovan sen loukkaantuneen eläimen läsnäolosta. Nemo meni jäljen tällä kertaa nenä edellä:) Vauhti oli hirmuinen ja jarruttaa sai tosissaan. Huimaa kehitystä siihen ensimmäiseen jälkeen ja taisipa se jäljestämisen ideakin avautua pienelle miehelle. Seuraavat kotiläksyjäljet pitää nuorille tehdä 'ei-varpumaastoon', jotta sen nenän saa kunnolla maahan, eikä puolimetrisiin varpuihin.

Kinon jälki merkittiin tosi tarkoin ja makuiden 'alle' piilotettiin kaivettavaa. Homma toimikin niin ja nameja kaivettiin rauhassa molemmilta makuupaikoilta. Kaatoa kohti lähestyttäessä tuuli oli tietysti kääntänyt suuntaansa ja toi kaadon hajun nenään jo paljon aikaisemmin. Loppumetrit menivät siis ilmavainuisesti. Harmi.

Näillä eväillä siis taas huomenna Rymättylään mejäilemään.