Ei siis mitään uutta Raisionlahden rannalla:) Lego viivyttää juoksuaan, vaikka meillä ihmisillä olisi jo kova kiire Ruotsiin Nickiä ja Monicaa tapaamaan. Fiksu tyttö. Mikäli juoksut venyvät maaliskuulle, saan pennuista suloista kesälomaseuraa itselleni:) Toivottavasti pennunostajat jaksavat odottaa toimitusta, jos sellainen nyt ylipäätään onnistuu:)
Pojat ovat edelleen poikia. Kino tosin painii ja leikkii toisten kanssa aiempaa enemmän. Sen ähellyksen seuraaminen syrjäyttääkin telkkarin aika usein. Kylmä keli on siirtänyt agilitykurssin alkua ja myös pitkiä lenkkejä. Muumitaloon onkin kannettu ennätysmäärä puruluita ja leluja viime päivien aikana. Ilmeisesti ihan kyllästymiseen asti, sillä Solo jo eilen piilotti omansa mamman kainaloon sohvalle. Keskittyneesti se kuonollaan siirsi torkkupeittoa ja mamman hupparia aarteensa peitoksi ja siirtyi sitten tyytyväisenä syrjemmälle 'torkkumaan'. No, eihän se mitään torkkunut, vaan leikki nukkuvaa ja vaani samalla vihollisia.
Työrintamalta sen verran uutisia, että Puolalan koulun saksan kieliluokille oli tänä vuonna ennätysmäärä hakijoita ja pidämmekin peukkuja täydelle ekaluokalle ensi syksynä. Kiitos ja kumarrus kannatusyhdistyksellemme, joka jalkautui turkulaisiin päiväkoteihin opetustamme markkinoimaan. Herzlichen Dank!
Peukkuja pidämme myös kaikille kauniille ja komeille parsoneille, jotka tänään pyörivät Turun Messarissa! Samaiseen kehään putkahtaa myös meidän Nemo hitusen myöhemmin Johanna-kasvattajansa kanssa. ONNEA KOITOKSEEN DUDE!
No actions worth mention here at the moment:) Lego still puts off her heat, even though WE would like to travel to Sweden as soon as possible to meet Nick and Monica. Clever girl.
Our boys are still THE dudes:) Kino uses to play a lot more with the others, and that going replaces tv very often. The extremely cold weather delays our agility course and makes long walks impossible. That's why we've bought a record-amount of bones and activity toys lately. Solo even buried her bone last night into mom's armpit. Carefully she pushed the blanket and mom's hoodie to cover her treasure and then moved back to 'relax'. Well, she didn't quite relax, 'cause she had to keep an eye for the bone and the possible enemies.
In the working life there were plenty of applications to the German speaking classes this year and we keep our fingers crossed for a full first class next autumn. Just great!
We also keep our thumps up for all the beautiful and hansome Parsons to be shown here in Turku today!
