Järkytys oli tänään Lego-mammalle suuri, kun hänen klinikkavisiittinsä aikana oli pieni leijonakuningas-Leo viety takaisin Espooseen.

Heti, kun jalat Legolla rauhoituksen jäljiltä kantoivat,
kiersi se silmiä aurinkoisessa ilmassa siristellen pihan ja jäi haikeana katselemaan portille.
Sieltä ne on ne pennut aina tuotu tai viety - ja niin taisi tapahtua nytkin -
heti, kun hänen tarkkaavaisuutensa hetkeksi herpaantui.
Voi pientä mammaa!

Leo leikitytti kyllä Kinoa lukuunottamatta koko jengiä ihan täyslaidallisesti koko visiittinsä ajan.
Ilmankos pienelle pojalle maistuivat piiiitkät yöunet - ja rrrruoka!
Se istua tönötti jo monesti vedenkeittimen äänen kuullessaan keittiössä häärääjän selän takana - 
odottaen sitä omaa, kohtapuolin likoamaan menevää annostaan.
Sulkku. Ikävä on jo nyt Leoa.

Nyt kun portit ja ovet voi taas pitää huoletta auki, pukkaa Solon juoksu päälle. So great!
Ensi viikko junaillaankin sitten irtoportteja ja erilaisia säilytysratkaisuja piilopirtillä Konneveden rannalla.
Loppuviikko ihmetellään nyt sitä, miten kaksi ihmistä ja neljä koiraa saadaan viikon tarvikkeineen
mahtumaan yhteen pienehköön Tiguaniin...:) Lienee kohta edessä se pakettiauton osto.