...etsiessämme valkeuden teitä. Mistäköhän tuokin VIRSI tuli päähän? Ehkä se kumpusi tästä jännittyneestä tunnelmasta, joka sisimmässä vallitsee. Eilisen päivän jännäsimme pikkumiehen toipumista Vähäheikkilässä ja nyt kun se lenkki alkaa kaulalla löystyä, voimmekin jännätä huomista ultraa! Sen jälkeen voimmekin sitten eka kertaa ihan tosissamme olla yhteydessä - hyvässä tai pahassa - niihin, jotka Legon pentua odottavat. Ihania ihmisiä olemme asian tiimoilta oppineet tuntemaan - se pitää jo tässä vaiheessa sanoa!

Onneksi tämä päivä sujui muissa touhuissa - töiden jälkeen juoksin kampaajalle ja sieltä agihallille Solon ja Popyen kanssa. Solo taas teki työtä käskettyä - ja käskeä sainkin tällä kertaa paljon. Takaleikkaus oli nimittäin tunnin aiheena. Nyt seuraa kahden viikon tauko ja sitten seuraavan kerran jälkeen tämä huba päättyy - ainakin tämän kurssin osalta nimittäin. Olen ollut harvinaisen kauaskatsoinen aikanani, sillä olen jo syksyllä ilmonnut Solon myös jatkokurssille - täysin tietämättä, miten hyvin tämän lajin parissa viihdymme:)

Nyt kuitenkin sovittamaan sohvaa selkään - ja laskemaan stressikäyrää. Tulipahan tämäkin sijaiskäyttäytymisen muoto nyt jo toteutettua.

Halipusi Waldolle!