Jatkossa SC Kaanaan blogia voi seurata osoitteessa www.screamcrackers.fi
Our blog has moved. In the future you can follow our life in www.screamcrackers.fi
]]>
Ahdinkoputken läpäisy: vaivaton, nopea
Arvostelu: Koira innolla luolaan, kiihkeä ilmoitushaukku, kettu vasempaan päätepesään, koira aloittaa voimakkaan määrätietoisen painostuksen, ei väistä ketun iskuja. Koe keskeytettiin vahinkojen välttämiseksi.
LUT B 42
Hyväksytty luonnonluolan tarkastus
Tuomari Kari Airiainen
Ikäväksemme tuo äänekäs ja tällä kertaa jopa hieman vajaa tyhjän luolan tarkastus pudotti taas Legon pisteitä, mutta ON SE. Iskuja vaihdettiin ketun kanssa tuossa minuutissakin useampi, eikä inaakaan anna periksi - päinvastoin. No, nyt on Vihdin matkamuistona rupi kirsun vieressä.
Seuraavaksi kasataankin putkeen sitten se hiekkaeste ja treenataan A-asteen koetta varten hieman kaivamista:)
Heja Lego!
]]>
Meillä on erikseen tyttöjen ja poikien sohva. Tyttöjen sohva on jotakuinkin aina tällainen -
alimmaisena mamma, kainalossa Lego ja polvitaipeissa Solo.
Hauskinta tuossa on se, että Lego rötköttää joskus päätään leuallani ja
kuorsaa kuin turkkilainen (kuorsaavatko turkkilaiset?).
Paikat on niin tarkkaan määrätty, että kumpikaan tytöistä ei koskaan pyri toisen paikalle.
Jos omalta paikalta poistuu toisen nukkuessa, hiivitään siitä mahdollisimman varovaisesti toista tönimättä lattialle.
Tarkkaa hommaa - ja hyvin osaavat pelin säännöt:)
]]>
Ekaksi kuulemma päästettiin tällainen pieni pippurinen peto suhaamaan Kinon kanssa... Kovin näyttää tutulta...
...ja ihanaa nähdä sen kirmaavan hymy korvissa...
Sitten vaihdettiin miehitystä, ja kentälle tuli tällainen suhari... sen on kyllä pakko olla jonkin sortin Liitäjä...
Ihan noista korvista päätellen...
Liitäjän seuraksi otettiin Solo...
Niillä kun on samat välitykset... mutta onneksi erilainen kääntöpuoli...
Päät tosin yhtä kauniit:)
Sololla aina noita lehti/muta/roskayksityiskohtia leuassa:) Ladylike:)
Eilen oli postiin tupsahtanut myös se Legon Eestin valio-kunniakirja ja ruusuke.
Missäköhän Ruotsin posti viipyy? Tai päivitykset jalostusnettiin? Odottavan aika
on pitkä...
Lähtöä pohdittiin aina viime metreille asti, sillä olihan edessa hurja 1400km ajomatka per siivu,
lumisateet ja ennen kaikkea Legon aika huonossa hapessa oleva karva.
Matkaan kuitenkin lähdettiin, sillä matkailuhan avartaa, eikö vain?
Välietappina oli Oulu ja Sokos-hotelli Arina, jonne saavuttiin illalla yhdentoista tietämillä.
Johan vipatti oululaisten opiskelijoiden ja nuorten menojalka, sillä koko kaupungin keskusta oli yhtä juhlahumua
- ja lauantaina aamulla lasinsiruja täynnä.
Hotelli oli kiva ja Lupekin tottui hotellielämään mamman esimerkin nojalla oikein mallikkaasti.
Yhdessä ne ryömivät täkkien alla ja lakanoiden välissä
- ja kuorsasivat yön kainalossa.
Oulun jälkeen seuraava etappi oli Kilpisjärvi, mutta Pelloon oli myös 'pakko' pysähtyä,
sillä tien varressa komeili kutsuvana
Marimekon ja Pentikin iso myymälä:)
Tässä Lego lempipuuhassaan - myyräjahdissa Pellon Tornionjokilaakson rantatöyräillä.
Ja tässä Lupe katselemassa kaiholla äitinsä kotimaata Ruotsia.
Ja tässä molemmat Marin kanssa:
Kilpisjärvellä meidät yllätti lumipyry ja valitettavasti Saanakin oli verhoutunut niin paksuun sumuvaippaan,
ettei siitä saanut edes kuvaa.
Pienen happihyppelyn jälkeen siis matka jatkui Norjan puolelle ja kohti Tromssan kaupunkia.
Norjalaiset tiet olivat kapeita ja muistuttivat
itävaltalaisia alppiteitä kurveineen, nousuineen ja laskuineen.
Perille päästiin pimeän aikaan ja vasta aamulla oli nähtävissä, minkälaiseen
paikkaan olimme oikein saapuneet.
Tässä kuva hotellihuoneemme ikkunasta:
No juu, henkeäsalpaavan kaunistahan siellä oli! Huh huh!
Näyttelyyn oli ilmoittautunut myös Legon 'kilpasisko' valionarttu Karvahaalarin Onnen Amuletti,
joka tuomari Tom Johnstonin mielestä oli parempi ja näin Legon näyttelysaldo oli Eri, CK, BTK2 ja res-Cacib.
Norjassahan on edelleen käytössä tuo meidän vanha CK eli
SA - sertifikaatin arvoinen, joka tekee uudestaan tuloaan Suomenkin näyttelykehiin
nyt kun näyttelysääntöjä yhdenmukaistetaan.
Lego esiintyi jälleen kerran todella mallikkaasti ja se jos jokin lämmittää mieltä.
Nyt on vihdoin sellainen olo, että olemme Legon
kanssa löytäneet sen oikean esiintymisen ilon:)
Rotunsa parhaaksi 'keikaroi' vaikuttava Maitomiehen Morgan, jossa kyllä silmä lepää:)
Onnea Marika vielä kerran!
Paluumatka pudoteltiinkin ilman yöpymisiä aina kotiin asti ja aikaa kului noin 18 tuntia
+ Batmobilen menovettä x litraa:)
Höh, sanoo Lego nyt näille misseilyille.
Saavat näyttelykehät nyt hetkeksi jäädä ja keskitymme muihin puuhiin:)
Viimeviikkoinen tokokurssin aloitus toi taas ISON riemun rintaan.
Ehkä sen tiimoilta keksimme jotain...
Kiitos Mari ja Lupe lupsakasta matkaseurasta!
]]>
Leo - pienten urospentujen 1. + KP (12 pentua luokassa)
Totti - pienten urospentujen 2. + KP
Topi - pienten urospentujen 3. + KP
Väinö - pienten urospentujen ehdottomasti suloisin hännänheiluttaja - tällä kertaa ilman sijoitusta
Ja tässä vielä kaikki sijoitetut upeassa yhteispotretissa. Ihanat pojat!
Lupe - pienten narttupentujen 1. + KP (15 pentua luokassa)
Sekä Leo, että Lupe joutuivat sitten Paras narttu- ja urospentukehissä luovuttamaan sen kirkkaimman mitalin vanhemman
pentuluokan edustajalle, mutta täältä tullaan! Vaviskaa:)
Tuomarina pennuilla oli Colin Smith, joka tutki pennut ystävällisen perusteellisesti - mittasi, spannasi, kopeloi ja tunnusteli.
Nappivalinta näin pienille misseille ja mistereille.
Valioluokan nartut ja urokset tuomaroi vieraileva tähti Kim Denby-Gardner.
ERIt tipahtelivat häneltä hyvin nihkeästi - 18 valioluokan nartusta vain neljälle, 10 valioluokan uroksesta vain kahdelle:)
Legon saamaan EH:än pitänee siis olla tyytyväinen - neiti nimittäin ylitti esiintymisessä jälleen kerran itsensä. Karva on
Legolla aika huonossa kunnossa ja siitä tuli arvosteluunkin maininta. Hännänheilutus ja reipas mieli toi kuitenkin arvosteluun
sen kaivatun Moves and is shown well-lauseen:)
Kiitos Mari, Jonna, Roope, Taija, Katja, Mira, Taina ja Masa ihanasta päivästä ja aivan mahtavasta
pentujemme esille tuomisesta!
Ahdinkoputken läpäisy: hieman miettii, vaivaton.
Tyhjän luolan tarkastus: nopea, täydellinen, hieman liikaa ääntä.
Arvostelu: Koira erittäin nopeasti luolaan ja luukulle, selvä ilmoitushaukku.
Luukut auki ja kettu siirtyy vasempaan kulmapesään. Koira seuraa nopeasti ja ja etenee nopeasti syvälle madallukseen.
Ei välitä lainkaan ketun puolustautumisyrityksistä ja koe keskeytetään yhteenoton välttämiseksi.
Kovan oloinen koira, jonka pisteisiin tänään vaikuttaa tyhjässä luolassa annettu liika ääntely.
LUT B 41
Tuomari Karoliina Viitamäki
]]>
Tässä parivaljakon esiintymistä ensin omassa ja sitten ryhmäkehässä:
Kyllä kelpaa olla hyvätapainen ja komea:) Lisää juttua jännittävästä päivästä voitte lukea Totin omasta blogista.
Totin debytoidessa näyttelyrintamalla, oli allekirjoittanut harjoittelemassa jälleen kerran mejäilyn niksejä. Tällä kerralla olin tuppautunut kettuterrieriporukan mukaan Lokalahden metsästysmajalla pidettävään mejäviikonloppuun, jossa kouluttajina toimivat ylituomari Asko Kukkola ja koetoimitsija Krista Arminen. Lauantai kului perusteiden kertaamisessa, suunnistustaitojen preppaamisessa ja erilaisten niksien ja vinkkien jakamisessa. Aloitteleville koirille tehtiin ja ajettiin lyhyet treenijäljet ja etevämmille koirakoille suunnistettiin, merkattiin, piilomerkattiin ja verestettiin yönylijäljet muhimaan sunnuntaita varten.
Sunnuntaina karautin takaisin pelipaikalle Lego ja Nemo mukanani ja aloitimme päivän jäljittelemällä oikeaa mejäkoetta - eli arpomalla jäljet.
Onni suosi minua ja Legoa ja saimme jälki numero 1:n. Johanna ja Nemo vetivät Kristan kädestä jäljen numero 2. Lähdin siis jotakuinkin heti Legon kanssa valjaat niskassa seuraamaan ylituomaria ja opasta.
Tässä Askon kirjoittama raportti möllijäljestämme:
Koira tutkii hyvin lähtömakauksen. Jälki kuljetaan etupäässä ilmavainuisesti välillä tukeutuen maavainuun. Kaikki osuudet nykivätempoista etenemistä lähdöstä kaadolle.
Viimeisellä osuudella yksi lenkki jäljen sivuun, muuten hyvin lähdöstä kaadolle, minkä osoittaa selvästi häntää heiluttaen. Molemmat makaukset osoittaa riittävästi. Ohjaajan narun käsittely taitavaa, samoin parivaljakon yhteistyö.
Legollehan on edellinen jälki tehty siis viime vuoden puolella ja hitusen jännitin asioiden mieleen muistumista jäljelle lähdettäessä. Turhaan kuitenkin jännitin, sillä Legon työskentely oli mielestäni upeaa!
Ainoastaan makauksilla lausuin sille hiljaisella äänellä kehut, se ei kertaakaan tukeutunut minuun, saati häiriintynyt takana kulkevista ihmisistä. Aika liikuttuneessa mielentilassa siis kuljin sen perässä yrittäen syöttää liinaa tarvittaessa huomaamattomasti ja Legon työskentelyä häiritsemättä.
Lego palkittiin tämän möllijälkikisan parhaana koirana tuloksella AVO1, pisteet 48:) Pitänee siis hoitaa tämäkin laji siihen kuntoon, että uskaltaudumme kokeeseen ja ennen kaikkea itse oppaaksi ja jäljen tekijäksi.
Lego näköjään selviytyy mistä vain ja jaksaa yllättää minut aina ja kaikessa. Rakastan sitä yli kaiken.
Nemo pääsi myös etuperin kaadolle:) Koska jälkemme seurasivat toinen toistaan, en ehtinyt Nemon jäljelle turistiksi. Makaukset Nemo oli merkannut miehekkäästi lorauttaen ja vasta kolmannella osuudella tuli pieni hukka.
Tämän jälkeen se oli jäljestänyt hienosti kaadolle ja sai Askolta tuloksen AVO2, pisteet 38.
Tämä viikonloppu kartutti isosti kikkakolmosvarastoa - oli sitten kyse koiran treenaamisesta tai vaikka vaan sen jälkikrepin repimisestä. Kiitos ja kumarrus siis kettuterrieriväelle - ja erityisesti Nemon kasvattajalle Johannalle, joka minut houkutteli leirille mukaan! Et on hyvä fiilis - vaikka onkin väsy!
-Liinankäytön mestari E-
]]>
Leo oli sunnuntaina treenamassa erkkaria varten mätsärissä pääkaupunkiseudulla ja sijoittui
yli 30:n pennun joukosta TOISEKSI! Kovin ylpeältä näytti pieni leijona saamansa
palkintopokaalin ja ruokasäkin edessä poseeratessaan:)
Kiitos Leon kotiväelle!
]]>
Tässä äiti ja poika keskustelemassa kumipupun hallintaoikeudesta.
Vaikea arvata kenelle se päätyi - niin kuin kaikki muutkin pihan lelut...
Lego kun laitettiin sisälle, saivat pojatkin leikkikalunsa - mutta mitä niillä nyt sitten yksin tekee?
Nemo näyttää Topille mallia - ne voi aina pistää palasiksi!
Tai sitten sen homman voi ryssiä oikein huolella ja pallot päätyvät Sololle...
...joka jaksaa kyllä juoksuttaa hölmöjä perässään vaikka aamuun asti.
Tai ainakin siihen saakka, kunnes lelut taas korjataan talteen ulkovarastoon.
Tässä Solo torstaisen trimmin jäljiltä - silusena ja parrattomana.
Kyllä on neidille siunaatunut hieno karva kroppaan - kiitos biotiinin, Nutrolinin ja Sololle hyvin sopivan ruuan.
Ehkä sillä on hyvässä muistissa viime talvi ja erityisesti se Hurtan kokohaalari, joka kiskottiin päälle nakulille.
Veikkaanpa, että tänä talvena pärjätään ihan omin hepenin - ei tarvita takkeja kuin kovimmilla paukkupakkasilla!
Jihaa! Työvoitto!
]]>